kuulumisia

The basic human ingredient is the soul.

En ole päivittänyt taas pitkään aikaan, en ole vain kyennyt. Olen kyllä lueskellut muiden blogeja ja pyörinyt taustapiruna eräällä anoreksia-foorumilla (valitettavasti eksyin taas pro-anan pariin internetissä ja sehän onkin taas ollut menoa sitten..)

Väliin on mahtunut myös terveempää ajattelua, jopa melkein tervettä syömistä joinakin päivinä, en vain saa otetta terveestä elämästä muutamaa päivää pidemmäksi aikaa kerrallaan. Toisaalta niinä terveinä päivinä sitten en meinaa uskoa ollenkaan, miten kieroutunut tämä mieleni normaalisti on. "Minähän olen aivan terve..Ainakin muutamia päiviä kuukaudessa.."


[Sensuuri iski. Olenkin ehkä hieman eri mieltä asiasta minkä aiemmin kirjoitin. En tiedä, katsotaan miten tilanne kehittyy ja kirjoitetaan siitä myöhemmin jos siltä oikeasti tuntuu]


Olen alkanut taas syödä rauhottavia ja se ärsyttää minua suunnattomasti. En pärjää ilman niitä ollenkaan: räjähtelen miehelle, itken useita kertoja päivässä ja olen ihan yleisesti ottaen paskana. Ja dokaan myös liikaa, vaikkakaan ei se minua lihota, sillä en juurikaan syö. Olen vahvasti sitä mieltä, että alkoholi on todella kuluttavaa elimistölle polttaa pois, joten pieni juominen syömättä oikeastaan laihduttaa alkoholin kaloreista huolimatta. Toki alkoholi alkaa myös kerätä nesteitä ja turvottaa kehoa juomisen jatkuessa liian pitkään, mutta en minä sentään mitään useiden päivien putkia pidä. En vain kestä todellisuutta selvinpäin. Olen aivan liian onneton elämässäni: näissä kulisseissa jotka olen ympärilleni luonut.

Tänäänkin taidan muutaman oluen hakea ja hukuttaa pahan olon ja ikäväni edes hetkeksi pois.