torstai 21. heinäkuuta 2011

surkeus

Poistin edellisen päivityksen, siinä käsittelemäni asiat kun tuntuivat aivan liian henkilökohtaisilta tähän blogiin, minkä haluan kuitenkin aikalailla anonyyminä säilyttää.

OIen taas saanut kontrollin ruokailuun. Tosin en ole juuri ollenkaan syönyt, reilusti alle 300kcal/pvä ja elimistöni on pahasti säästöliekillä. Kehoni tuntuu myös pahasti hajoilevan tähän syömättömyyteen, olen ollut voimaton ja viluissani, nukkunut olemattomia yöunia ja psyykeeni on rikkoutunut pahan oloisesti. Eikä paino juuri edes putoa, ei vaikka näen kylkiluuni jopa siitä kohtaa, missä pitäisi rinnan rasvakudosta olla. Bmi on alipainoinen, mutta ei anorektinen ja omituisimmalta tuntuvatkin nämä luut, jotka yleensä näkyvät paljon pahemman alipainon puolella. Red carpet on syvä (decolteen alueen luut siis työntyvät esiin kovin näkyvästi, tuo red carpet on mulle suht uusi termi sitä kuvaamaan, mutta tykästyin sanaan..)

Parisuhteeni on kuolemaisillaan, tai ehkä jopa jo kuollut. Sinnittelen siis demonini kanssa yksin eteenpäin ja toivon että jokin ihme pelastaisi minut tästä helvetistä.

Lieneekö kohtalon ivaa, että mies toi minulle kukkia tässä eräänä päivänä, valkoisia liljoja. En silloin edes ajatellut asiaa (minähän pidän liljoista), mutta nyt ko. kimppu näyttää lähinnä hautajaiskimpulta olohuoneen pyödällä.


Ajattelin tosiaan näyttää blogissani tästä eteenpäin myös enemmän kuvia omasta elämästäni. Tuo liljakuva on sama kuin aiemmin poistamassani päivityksessä, halusin sen tähän nyt lisätä (ja samoin muuten tuo kuvatekstikin on lainaus edellisestä päivityksestä). Kuva on tosiaan itse räpsäisemäni, kuten myös vastaisuudessa jokainen blogissani julkaisema kuva jos en erikseen toisin ilmoita.

2 kommenttia:

Nella kirjoitti...

... huomasin, että poistit edellisen postauksesi - olin nimittäin kommentoimassa sitä. Voi rähmä. Ihan shitti tilanne. Mut paljon energiahaleja sinne!!! Tänker på dig.

Mina kirjoitti...

Kiitos <3

On paska tilanne, ja paskemmaksi tuntuu vain menevän..Mutta vaikka kuinka kliseistä onkin sanoa, että asioilla on tapana järjestyä itsestään, niin kyllä se paikkansa pitänee.

(Kunhan nyt en vain saisi itseäni aivan järkyttävän huonoon kuntoon ennen asioiden järjestäytymistä..)