Kesää odotellessa.

En olekaan hetkeen päivivttänytkään blogiani. Olen koittanut keskittää ajatukseni aivan kaikkeen muuhun kuin syömiseen, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja olen ehkä jopa vältellyt blogiani etten vahingossa vellottaisi demonia päähän kun väkisin sitä olen sieltä yrittänyt puskea pois. Olen myös tiedostanut anorektiset toimintamallit sairaudeksi useammin kuin ennen, vaikka välillä toki tunnunkin kieltävän koko asian jopa itseltäni: "Ei minua mikään vaivaa, tämä tyttö on terve kuin pukki!" (--> en todellakaan osaa itseäni naiseksi kutsua, peilistäkin kun vastaan tuijottaa pikkutyttö)

Osaltaan sairauden tiedostamiseen vaikuttaa sellainen seikka että olen tosiaan nähnyt ystäviä pitkästä aikaa, ja jopa jonkin verran avannut ongelmianikin heille, saanut keskusteluapua. Jopa miehen kanssa olemme myös sivunneet aihetta kun mies itse nosti kissan pöydälle, enkä osannut valehdellakaan. Tiedän, että on outoa avautua ennemmin hyville ystäville kuin miehelle. Haluan ehkä suojella miestä faktoilta ja elää itsekin vapaammin, ilman vahtimista ja jatkuvaa huolehtimista. Ystävät eivät kuitenkaan ole tässä ympärilläni 24/7 (ei nyt sentään onneksi mieskään, duuni ja harrastukset kun onneksi verottavat yhteistä aikaamme)

Nyt siis tosiaan tuntuu, että ruokailujani vahdataan miehen toimesta, ja olenkin luvannut itse yrittää pitää huolta aterioinnistani, sekä pitää painoni suurinpiirtein näissä lukemissa kuin nyt. Ja vaikka toki haluaisinkin painon tippuvan tästä vielä (ainainen anoreksian ensitavoitepainoni olisi vain kolmen kilon päässä!!), olen toisaalta tyytyväinen tuohon miehelle antamaani lupaukseen. Bmi:ni on nyt jonkin verran alle anoreksian diagnostisen rajan, ja tiedän kokemuksesta, että tästä alaspäin mentäessä voimat hupenevat ja lihasmassa vähenee. Vaikka tuossa yhdessä postauksessa valitinkin näyttäväni maskuliiniselta steroidiurheilijalta lihasten näkyvyyden takia, tiedän etten oikeasti sellaiselta kuitenkaan näytä. En halua menettää työllä ja vaivalla hankittua lihaksistoa enempää kuin mitä olen jo menettänyt, ja pitäisikin nyt kiinnittää ateriamäärien lisäksi enemmän huomiota proteiiniin, minä kun liikun päivittäin kohtalaisen paljon.

Kesän tullessa ja tavattuani ystäviäni olen uskaltautunut jopa kaupungille saakka ja shoppaillut pitkästä aikaa! Rakastan ostaa vaatteita pienentyvälle pienen kehoni suojaksi. Rakastan sitä tunnetta, kun mahdun pienimpiin vaatteisiin mitä kaupoista löytyy, sitä tunnetta kun huomaan niiden jopa roikkuvan päälläni aivan liian väljästi ja teinityttöjen kateellisista katseista niskaani polttamassa. Tai onhan tuokin kyllä samalla tunne, jota vihaan. Ja vihaan itseäni kun nautin moisesta, tyttösten kateellisista katseista ja mulkaisuista: En kuitenkaan ihan oikeasti haluaisi antaa ikävää ja vääristynyttä esimerkkiä lapsille pelkällä olemassaolollani. Vihaan demonia kun se on tehnyt minusta näin - hmm - itsekkään ja omalla tavallaan itserakkaankin paskiaisen. Olen uudistanut jo lähes koko vaatekaappini tulevaa kesää varten. En siksi, ettenkö sieltä jo valmiiksi löytäisi vaatteita (en minä yhtäkkiä ole kutistunut vaan suurimman osan elämästäni ollut kuitenkin suurinpiirtein saman kokoinen. Välillä teinikauppojen xs on vain väljempi ja välillä istuvampi), vaan siksi koska nautin uusista vaatteista niin kovin, että elämänhalunikin kasvaa hetkellisesti. Materialistisuus taas sitten on piirre, jota en itsessäni arvosta ja omaatuntoani helpottaakseni olenkin suurimman osan hankinnoistani tehnyt kuitenkin kirpputoreilta ja käynyt kaupoissa lähinnä sovittelemassa (muutamaa yksittäistä vaate- ja kenkärakkautta lukuunottamatta). Olen myös kaivanut vanhan ompelukoneeni esiin ja aloittanut vanhan rakkaan harrastukseni uudestaan: Olin aivan unohtanut, että olen aikas taitava valmistamaan juuri sellaisia vaatekappaleita kuin haluan!

Olisipa ihana esitellä vaatehankintojani tässä blogissa, mutta anonymiteettini vuoksi en sitä kuitenkaan tee.

-Ohos, aika on hurahtanut kovin nopeaa päivitellessä ja nyt minulla onkin jo kiire: Olen sopinut ystäväni kanssa kahvittelusta ja kohta olen myöhässä jos vielä pidempään kirjoitan. Asiaa olisi ollut enemmänkin, mutta seuraavaan kertaan.